Oma kirjoitus asiasta, joka järkytti Suomea, eli äidistä joka surmasi lapsensa

Viittaan kirjoituksellani tähän linkkiin, http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288757133429.html 
eli Ulla Appelsinin kirjoitukseen, "Uupunut äiti ei tapa".
Teksti on kirjoitettu niin hyvin, juuri niinkuin tämä asia on, myös omasta mielestäni. Teksi oli vain niin pitkä, että moni ei ehkä jaksanut lukea sitä kokoanaan tai huolella, joten ehkä tärkein pointti jäi huomaamatta. Siksi ajattelin kirjoittaa tästä omaan blogiini, lainaten hieman Appelsinin kirjoitusta. Osa on ihan omia mielipiteitäni ja oivalluksia.

Tässä kerrotaan siitä että normaali uupunut äiti ei tapa, pitää siis olla joku persoonallisuus häiriö, tämä oli kaikille jotka puolustelevat, tätä kamalaa naisen tekoa!
Oireet on hyvä huomata ajoissa, mutta pelkkä uupumus ei muuta äidinrakkautta!
Nämä ihmiset on syytä löytää ajoissa, mutta pitää keskittyä niihin oikeisiin oireisiin, eli narsismiin ja psykopaattisiin oireisiin, ei uupumukseen ja masennukseen!
Kirjoituksessa Appelsin kertoo siitä, miksei ihminen joka on narsistinen hae apua, silloin kun sitä tarvisi, ja menee sitten näin pitkälle, että surmaa omat lapsensa..
Eli hän on liian ylpeä hakemaan apua koska näyttäisi itse huonolta muiden silmissä, ja oma perhe on vaan pelinappuloita tämän sairaassa maailmassa!
Narsistisella ihmisellä on vain oma itsensä huomion keskipisteenä, hän suorittaa ja hakee positiivista loistoa perheen ja läheisten kautta, hän näkee omat onnistumisensa ja epäonnistumisensa esim. omassa perheessä, ja negatiivinen huomio on aina häneltä itseltään pois, joten siitä pitää pästä eroon, keinolla millä hyvänsä.
Eli tässä on sairas ihminen kyseessä.
Tästä voisi siis huolestua, jos ihminen ei suostu hakemaan apua, vaikka tilanne sitä selkeästi vaatii! Voisin tässä lisätä että rohkeus on hakea apua, ei yrittää olla vahva, jos perhe jo kärsii, (tai läheiset)!! 

Neuvolassa seurataan ainakin osin äidin psyykkistä hyvinvointia vauvan saannin jälkeen, estämään nämä raskauden ja synnytyksen jälkeiset masennukset, joissa yritetään estää sitä, että äiti tappaa lapsen heti syntymän jälkeen(psykoostista johtuen), mutta enemmän pitäisi kyllä panostaa äitien psyykkiseen jaksamiseen vielä pitkään lapsen syntymästä!
Itse kysyin neuvolassa viimeksi kun olin synnyttänyt ja kävin jälkitarkastuksessa, että minne sitten kuulun jos esim 4 kuukautta myöhemmin huomaan että alan masentua? Neuvola täti vastasi vain että jaa-a, hyvä kysymys, sitten et ainakaan enää kuulu äitiysneuvolan puolelle.. Hän kyllä harmitteli samalla sitä, ettei resurssit riitä tukemaan äitejä niin pitkälle. Samalla perheneuvoloihin saa jonottaa monta kuukautta.
Onhan se Suomessa huomattu, että täällä panostetaan ihan eri asioihin, kuin ihmisen hyvinvointiin, eli läheiset on ne joiden pitää puuttua jos huolestuvat jonkun perhe tilanteesta.
Valitettavasti edes yksi puuttuminen ei riitä, onhan näitä tapauksia kun lastensuojeluilmoituksia on tehty, eikä asialle tehdä juuri mitään :(
Tärkeintä olisi että jokaisella perheellä on tukiverkosta joka välittää ja auttaa silloin kun sitä tarvitaan.