Ajattelin kertoa hieman lisää, tuosta vääristyneestä minäkuvasta. Olen kirjoittanut sen verran kauan blogia, että voisin laajentaa hieman ja kertoa syvemmin omista tunteistani ja kokemuksistani.
Minulla on joskus ollut vaikea syömishäiriö, tai sanotaanko että koko elämäni siihen asti kun täytin 25 vuotta, mutta silloin kun päätimme perustaa perheen, lupasin itselleni ja miehelleni, että siihen loppuu laihduttaminen.
Alku ei ollut helppoa, koska en ollut esim. ikinä käynyt kaupassa, niin että olisin tehnyt "oikeaita" ruokaostoksia, ennen ostin vain karkkipussin tai limsaa..
Sitten kun viihdoin pääsin alkuun ja kroppani tottui siihen että syön normaalisti ja aineenvaihduntani lähti toimimaan, huomasin että pysyin kunnossa, vaikka söin :) Olin jopa laihempi, kuin laihduttaessa. Ehkä siksi että energiaa riitti liikkumiseen ja tietenkin tärkein on se, että kun syö, myös aineenvaihdunta toimii ja samalla rasva palaa eri tavalla.
Lapsen kanssa, laihduttaminen ei olisi toiminut, varsinkaan kun Lenni oli jo pienestä todella vilkas.
Tähän elämänmuutokseen vaadittiin todella paljon omaa tahtoa ja halua parantua.
Jatkoa seuraa myöhemmin..
