Huomenta!
Vietimme äitienpäivää jo eilen, koska tänään miehellä on kova peli illalla, joten pitää keskittyä, keskittyä ja keskittyä! Jos tulee voitto, voi sarjakärki olla heidän joukkueen :)

Meillä oli ihana päivä eilen.
Poika oli tehny niin hienon äitienpäivälahjan päiväkodissa ja sitten sain myös niitä kauan odotettuja ruusuja ;)

Illalla pyöräilimme kaikki pojan mumman ja papan luo syömään kakkua ja oli todella onnistunut ja kiva päivä.
Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan!

ps. Ens äitienpäivänä sitä taidetaankin olla jo tupla-äiti <3

Makeanhimo ja huonoäiti fiilis

Äsken söin kaksi tämmöistä wiineriä.. ostin myös rahkapiirakka-ainekset ja valmiin lettutaikina- jauheen.. Jostain kumman syystä tekee mieli kaikkea makeaa nyt, vaikka en todellakaan saisi syödä liikaa sokeria.

Ajattelin mennä tuohon meidän terassille lukemaan tenttiin, kun aurinko paistaa niin ihanasti.
Motivaatio on hieman kateissa, vaikka nyt on ensimmäistä kertaa, ihan oikeasti kiire kouluhommien kanssa!

Varjopuoli äitiydessä ja kasvattamisessa

Olen keräillyt itseäni henkisesti koko alku viikon. Sunnuntaina siskon tyttö oli meillä kylässä, hän on samanikäinen kuin esikoisemme, eli täyttää kolme nyt keväällä. Poikani  innostui tekemään kiusaa sekä äitille että serkkutytölle.. hän harjasi tytön hiusia vessaharjalla ja levitti kukkamultaa noin parvekelaatikollisen meidän sänkyyn. Olin niin raivoissani pojallemme ja huusin hänelle kurkkusuorana ja salamat löi silmissä.. kun tilanne oli ohi, minulle tuli aivan hirveän huono omatunto siitä että huusin ja raivosin pojalle. En päässyt siitä millään yli, ja vielä tänään tunnen syyllisyyttä tästä.
Oma äitini yritti lohduttaa, että ei ne lapset mene siitä rikki vaikka niille suuttuukin kovaa joskus ja anoppikin sanoi että olen tosi hyvä äiti jnp. niinkuin oikeasti olenkin.. mutta jotenkin asia jäi kuitenkin vaivaamaan, eikä syyllisyys päästä irti :(
Kyllähän lapset tarvitsevat rajoja ja kuria tietyissä määrin, mutta on niin vaikeaa tietää kuinka kovaa saa suuttua ja huutaa, ilman että se menee yli..
Selkeästi menin itse yli oman rajani, koska tuntuu tältä.
Ens kerralla tietää että pienempikin toru riittää, ettei jää paha mieli kenellekään!

Rv. 25+1
Viime päivinä on supistellut aika kovaa, ja olen joutunut hieman hiljentämään vauhtia. tylsää, minä kun tykkään puuhailla kaikkea, varsinkin nyt kun kevät tulee!
Ultrassahan ei selvinnyt kumpi meille on tulossa, mutta jotenkin on vahva tunne siitä että olisi tyttö.. ollaan jo ostettu pari vaaleanpunaista vaatetta, varmuuden vuoksi! Voihan ne sitten antaa lahjaksi jollekin jos tulee poika.
Kummatkin on kyllä yhtä tervetulleita <3
mietin vaan joskus sitä, kuinka kävisi vielä toisen pojan kanssa, ja voiko rakkautta riittää vielä toiselle pojalle, kun tämä ensimmäinen on niin sydämenvalloittaja.. No tottakai, sitä rakastaa kaikkia lapsi yhtä paljon, mutta kaikkia kummallisia ajatuksia tulee, kun kaikki on taas ihan uutta.
Eilen illalla tunsin ihan selkeästi nukkumaan mennessä vauvan liikkeet ja kun laitoin käden siihen kohdalle hän liikutteli jalkaa/kättä sitä myöten.. tuli niin ihanan rakastunut olo! Olen kaivannut juuri näitä hetkiä kun liikkeet tuntuu vatsassa ja tietää että siellä on pieni vauva, jota ei kuitenkaan tunne vielä ollenkaan!
Anoppi on myös vahvasti sitä mieltä, että tyttö tulee, ja hänkin on jo ostellut jotain tytölle.. hän oli kanssani ultrassa, kun mies ei päässyt ja silloin ultraaja veikkasi tyttöä, mutta ei nähnyt selvästi.
Paras ystäväni sai tytön maaliskuussa, joten jo syksyllä saamme kummatkin nauttia vauva-arjesta.
Nyt alan toden teolla odottaa uutta tulokasta, kun kouluasiatkin hiljenee ja saa aikaa keskittyä tulevaan.
Tänään emme taida mennä esikoisen kanssa futismatsiin, kun viime kerta oli niin epäonnistunut.. hän ei malta katsoa peliä ja yrittää kentälle isin kans potkimaan..eikä ymmärrä miksei saa mennä!..
Esikoinen on aina ollut sellainen, että stressaantuu ihmismassoissa ja menee kuin päätön kana.
Jospa sisko ja hänen tyttönsä tulisi illemmalla käymään!:)

Ollaan suunnittelemassa pojalle uutta sänkyä.. hän nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta pian olisi kyllä hyvä aika vaihtaa isompaan.. mahtuisi itsekin sinne makoilemaan, kun luetaan iltasatuja ;)
Minulla oli pienenä todella vanha ja arvokas, puinen sohvasänky, jossa nukuin ja ajattelimme kunnostaa tämän pojalle. Pitäisi ensin vaan saada se kunnostettua jossain. Suunniteltiin, että vietäisiin se sellaiseen verstaaseen/työpajaan, jos heillä vain on aikaa kunnostaa se siellä! Tekisin sen mielelläni itsekin, mutta nyt kun on näitä supistuksia ja pitää ottaa rauhallisemmin, tämä voisi olla helpompi ratkaisu.