Päivitystä voinnista rv 37+1

Heips!
Rv 37+1 menossa :)

Viime yönä vointi oli hieman huono.. oli siis huono olo ja vauva painoi alaspäin ja joka suuntaan niin että vihloi/särki jännästi nivusia ja koko lantion osaa..
huono olo johtui ehkä siitä että söin puoli litraa jätskiä eilen.. :whistle:
ja sitten oli aika raskas päivä esikoisen kanssa, koska hänen uhmaikänsä on kyllä (toivon mukaan) nyt ihan huipussaan.. eli kokeilee rajoja aivan hullun lailla.. oli esim. heittänyt maidot ikkunaan eilen kun laitoin pyykkiä ja maitoa oli myös meidän uuden sikakalliin tv.n johdoissa ja liittimissä!!
Hän myös lyö/huitoo/potkii, jos ei saa tahtoaan läpi, eikä muutenkaan ole kuulevinaan meidän aikuisten "käskyjä" tai puheita ja kaikki on EI!!
Raskainta on se huono omatunto iltaisin, kun on joutunut olemaan vihainen toiselle ja samalla poika on niin käsittämättömän suloinen tapaus.. ja varsinkin iltaisin kun hän nukkuu, tulee heti ikävä häntä ja on niin lutunen ja söpö, että huvittais vaan pussailla ja halailla toista, kun on kerrankin rauhassa, nukahtaneena:kiss:
Jeps, täällä taitaa vähän hormoonit hyrrätä!!

Jotenkin tuntuu että synnytys voisi olla lähellä.. mutta samalla oireet voisi laittaa ylirasituksen ja kuumuuden piikkiin. Päivät on aika touhukkaita 3 vuotiaan kanssa, eikä paljon levätä, joten ehkä yöllä päivän väsymys tuntuu kipuiluna ja vauvan liikkeetkin tuntuu kipeinä aristavissa lonkissa ja alaselässä.
Vauva oli sitten aamuyöstä todella rauhallinen ja piti vähän pökkiäkkin häntä, mutta vain vähän, ettei heräisi ;)

Tropiclandiassa pulikoimassa

Eilinen päivä meni tosi kivasti pitkästä aikaa :)
Poika nukkui päikkärit ja sitten menimme uimaan ensimmäistä kertaa koko perheellä Tropiclandiaan.
Esikoisemme oli aivan innoissaan ja jännittyneenä, koska hän ei ole tottunut veteen, vaikka omassa uimaltaassaan onkin pulikoinut jo ihan pienestä asti.. jotenkin vesi pelottaa häntä ja varsinkin suihkussa käynnit on todella hankalia.. itse olen kans lapsesta asti pelännyt vettä, vaikka se onkin aina kiehtonut minua samaan aikaan.
Harmi kun veteen ei voi ottaa kameraa.. pojalla oli niin onnellinen ilme ja hän pusutteli meitä välillä, kun vietiin häntä vedessä. Oli todella ihana hetki koko perheelle ja jäi hyvä mieli :)
Hieman oli hassua kävellä masu pystyssä bikinit päällä.. mutta moni on kehunut masuani somaksi, vaikka välillä tunnen itseni kyllä aika valaaksi ;)

Illalla otin esikoisen viereen nukkumaan.. ehkä ammun itseäni jalkaan, mutta jostain syystä haluan hänet nyt lähelle ja nukun hyvin kun hän on vieressä, ihme ja kumma kyllä!
Mietin sitä kannattaako häntä helliä mahdollisimman paljon nyt ennenkuin vauva syntyy, vai totuttaa häntä jo siihen että pian äiti pitää jakaa!?
Taidan kallistua siihen että totutellaan sitten kun vauva on syntynyt ja toivotaan että kaikki menee omalla painollaan!

Huomenna olisi viimeinen neuvolalääkäri.. jännää saada tietää miltä "paikat" näyttää ;)
Enää 4 viikkoa ja laskettu aika koittaa!
Synnytyksestä sen verran tässä vaiheessa, että en oikein uskalla edes ajatella sitä todeksi.. ajattelin neuvolassa keskustella vielä siitä, nyt kun se lähestyy OIKEASTI!!

Mietteitä tulevasta

Nyt olen pessyt kaikki vaununosat ja turvaistuimen eri osat ja pian ne saa laittaa kuntoon odottamaan vauvaa, kunhan kuivuu vielä valmiiksi.
Tänään iski ensimmäistä kertaa pieni paniikki, että mitä jos kaikki ei menekkään hyvin ja sattuisi jotain eikä saataisikaan vauvaa kotiin :´(
Esikoisen kanssa pelkäsin tätä alusta loppuun, mutta nyt en ole ehtinyt miettimään kun päivät on mennyt esikoisen kanssa hääräillessä ja muutenkin ruutiininomaisesti. Nyt kun kaikki alkaa olla valmiina, sitä vasta alkaa miettimään ja tajuamaan kuinka paljon tätä uutta vauvaa kaipaa ja on odottanut, vaikka sitä ei niin paljon ole ehtinyt ajatellakaan!

Viime raskaudessa muistan kun halusin vain päästä masusta eroon ja olin iloinen kun sain sen pois tuosta tieltä, enkä ymmärtänyt niitä jotka sanoivat että ikävöivät masuaan.. ajattelin vaan että ihanaa kun vauva on nyt täällä meidän puolella ja häntä saa halia ja pusutella oikeasti.. nyt kuitenkin pidän masustani ja tuntuu juuri siltä että en ole valmis luopumaan siitä! No onhan tässä vielä 4 viikkoa aikaa kyllästyä :) tuntuu vaan jotenkin kevyemmältä tämä raskaus.. ehkä siksi kun kroppa on jo kerran kantanut yhden vauvan <3

Esikoinen nukahti tänään päikkäreille, ihanaa meille kaikille, koska iltapävä ja ilta menevät aina silloin paremmin, kun toinen ei ole aivan poikki.. varsinkin kun miehellä on peli illalla ja hänenkin pitää saada levätä!

Meidän uhmaikäinen auringonsäde

Kova uhma menossa, mutta niin aurinkoinen on esikoisemme, silloin kun on hyvä päivä <3
Voiko enää söötimpää olla..

Kuulumiset rv 35+4

Heips!

Tein nyt kesän aikana vielä yhden koulukurssin, eli tenttasin kotona, lukemalla yhden kirjan aiheesta "Dynamisk utvecklingspsykologi", eli suoraan kännettynä Dynaaminen kehityspsykologia. Oli aika vaikeaa, mutta sitten kun pääsin siihen jotenkin sisään, aiheesta tulikin tosi mielenkiintoinen. Kirjoitin 10 sivua ja neljästä eri aihepiiristä, joiden otsikot keksin itse kirjan perusteella ja täytyy sanoa että melkoinen urakka oli, kun esikoinen on ollut kotona koko kesän, joten en ole voinut tehdä sitä kuin kerran viikossa, kun mies on ollut vapaalla.
Nyt toivotaan että pääsen kurssista läpi ja saan pisteet kotiin :)
Sitten olisin suorittanut yhteensä 84 opintopistettä ensimmäisen vuoden aikana, mikä olisi paljon yli tavoitteeni, koska tarkoitus oli ottaa ihan rennosti ilman paineita, niinkuin teinkin, mutta silti sain pisteitä kerättyä melko reippaasti!
Ollaan nyt viime päivinä järjestelty kotia uutta tulokasta varten.
Esikoinen sai "ison pojan vaatekaapin" ja vauvan vaatteet sai hänen lipastonsa. Poika sai myös uuden sängyn

ja luopui pinnasängystään, vaikka hieman valittelikin että on sänkyä ikävä :/
Illat ja yöt ovat olleet hieman levottomia, koska esikoispoika reagoi muutoksiin aina niin vahvasti ja myös tähän lähestyvään elämänmuutokseen ja kaikkeen muuhun, mitä hänen elämässään tapahtuu. Tämä 3-vuoden ikä on todella muutoksen täytteistä aikaa sekä fyysisesti että psyykkisesti lapselle ja olemme yrittäneet parhaamme mukaan tukea tätä kehittymisprocessia, mikä tietenkin tuo mukanaan pahimman uhmaiän!
Välillä ei meinaa voimat riittää kun itse tarvisi päiväunet, jotta jaksaisi touhuta koko päivän ja poika ei malta enää nukkua.. ja sitten illat on todella kiukuntäytteisiä ja raskaita koko perheelle!
Nyt olisi raskausviikot 35+4 menossa ja masuni on juuri samoissa mitoissa kun esikoisen kanssa ja hyvin jakselen tällä masulla liikkua ja touhuta vielä!
Kovaa jo odotetaan uutta tulokasta, vaikka se tuntuukin jotenkin niin epätodelliselta vieläkin!
Vauva on todella kova liikkumaan ja räpiköi menemään masussa, niin että tuntuu että tulee pian läpi.. samalla vauva tuntuu läheisemmältä kun se liikuttaa jalkojaan ja käsiään kosketuksesta <3