Synnytyskertomus

Koitan kertoa synnytyksestäni lyhyemmän kautta.. aloitin jo aikaisemmin, mutta yllätys yllätys, se jäi kesken tämän hälinen seassa!

Lyhyesti:
Soitin synnärille kello 11.20 kun supisteli parin miinutin välein, mutta ei kipeästi, silti tuntuvasti.
Käskivät olla kotona, niin kauan kuin pystyy ja kipeytyy kunnolla.
13.30 lähdettiin synnärille, olin tosi kipeä.
Kätilö tutki ja mitään ei ollut tapahtunut, eli sormelle vain auki, niinkuin jo pari päivää aikaisemmin.
En saanut mitään kivunlievitystä vaikka supisteli noin tiheästi kokoajan, enkä päässyt liikkumaan.
Kätilö käski odotella aulassa, missä oli tv ja sohva ja mieheni juoksi lämmittämässä lämpöpusseja minulle, jotka auttoivat hyvin, mutta olin silti todella kipeä.
15.30 en enää kestänyt kipuja, kätilö tutki ja olin 2 cm auki.
Hän ehdotti että voitaisiin siirtyä saliin ja voisin saada ilokaasua vähän.
Sitten sain vielä kipupiikin, mikä ei kyllä niihin kipuihin auttanut enää.
Kätilö lupasi kohdunkaulanpuudutuksen kun olen 5 cm auki, mutta siihen piti vielä odottaa.
Kivut yltyivät ja mieheni oli juuri lähdössä hakemaan sairaalakassia autosta, kun tuli todella todella kovia supistuksia. Hengittelin ilokaasua kokoajan, koska supisitus ei loppunut missään vaiheessa, hiipui vain vähän ja nousi uudestaan.
Kätilö tutki ja sanoi että nyt laitetaan kohdunkaulanpuudutus, hän lähti hakemaan lääkäriä.
Mieheni kanssa kummasteltiin että menipäs nopeaa 5 cm.iin, noin tunti oli kulunut.
Lääkäri saapui ja totesi että "meinaat sitten synnyttää luomuna!"
En tajunnut!.. ja hän kertoi että olin jo 10 cm auki ja samassa tulikin jo ponnistamisen tarve.
Sanoin että en todellakaan, että nyt niitä puudutteita heti!
Pää oli jo niin alhaalla että kohdunkaulanpuudutteen onnistui laittamaan vain toiselle puolelle, joten vasen puoli puutui.
Tämä tilanne oli melkoista kaaosta kun tuli ponnistamisen tarve kun lääkäri tunki sormia sisään ja yritti puuduttaa..
Pyysin kätilöä puuduttamaan välilihan sitä mukaan kun sattuu ja hän oli aivan ihana, ja puudutti kaikki kohdat mitkä pyysin ja sain synnytettyä tytön ilman ihan hirveää kipua.
Ponnistusvaihe kesti 7 minuuttia, enkä voinut uskoa että tyttö syntyi niin helposti. Samalla ponnistamisentarve oli ihan erilainen kuin esikoisen kanssa, koska minulla ei ollut kunnon puudutteita. Tunsin sen kovemmin ja oli paljon helpompi ponnistaa oikein.
Eli olin siis avautunut 2centistä 10 centiin tunnissa, pelkällä ilokaasulla ja kipupiikillä,joka ei auttanut!
Sairaalakassi jäi autoon, niinkuin kamerakin, mutta onneksi kännykästä löytyy nykyään kamera :D
Eli hyvät fiilikset jäi vaikka lopussa tulikin hoppu, mutta parempi niin, koska meinasin jo menettää toivon kun mitään ei tapahtunut aluksi vaikka supisteli kipeästi.
Synnytys kesti yhteensä 7 tuntia.
Mieheni oli korvaamaton tuki koko synnytyksen ajan. Hän toimi aivan loistavasti joka tilanteessa ja tämä hetki lähensi meitä taas vielä enemmän. Synnyttäessä viimeistään, tietää rakastavansa toista aidosti. Pelkkä mieheni kosketus ja läsnäolo lievitti oloani ja tuntui turvalliselta, siinä kovien kipujen keskellä <3

Tyttö syntyi 17.8.2013

Heips!

Viikko on vierähtänyt, enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan! Maailman ihanin tyttö syntyi siis viime lauantaina! Päivät ovat mennyt totuttelemisen merkeissä uuteen arkeen ja voimia kerätessä! Synnytys meni tosi hyvin, josta kerron lisää paremmalla ajalla, mutta olen ollut tosi väsynyt, kun vauva teki tuloaan jo viikon ennen syntymää, harjoitussupistusten myötä! Myös synnytyspelko ja jännityksen laukeaminen tuntuu väsymyksenä! Olen kaksi päivää yksin lasten kanssa kun mies on pelireissussa! Jännitän iltaa kuinka käy kun yritän saada kummatkin nukkumaan! Esikoinen lähti hetkeksi mummolaan ja vauva on nukkunut koko päivän! Täytyy nyt herätellä häntä jo syömään!

Vauvan sitteri, sänky ja itsetuunattu hoitopöytä ja tietenkin masun päivitys

Laskeutunut masu rv 39+5

Säikähdyksellä selvittiin

Eilinen aamu meni shokin merkeissä.
Toissa iltana supisteli jo aika kovaakin ja ajattelin jo että lähtö tulee. Halusin silti nukkua, todella huonon yön jälkeen ja väsynyeenä nukahdinkin, mutta vauva räpelsi ja supisteli tosiaan aika kipeästikin välillä.
Heräsin yhdeltä yöllä, edelleen supisteli, mutta ei niin pahasti, mutta silti tuntuvasti.
Menin taas nukkumaan. Sitten heräsin vasta puoli kuudelta.. en ole koko kesänä nukkunut niin pitkää pätkää. Olin aluksi iloinen kun olin saanut nukkua koko yön ilman lähtöä.
Sitten havahduin että supparit oli loppunut, ei mitään jomotuksia missään.. vatsa oli kovana pallona ja vauva ei liikkunut.
Aloin pökkimään vauvaa hereille joka suunnasta, mutta mitään ei tapahtunut. Yleensä hän aina reagoi. Liikuin ja yritin uudestaan herätellä. Eikä vieläkään mitään, pelkkä kovettunut vatsa ja kaikki oli aivan "tyyntä".
Iski paniikki ja herätin mieheni ja kerroin että vauva ei liiku ollenkaan ja että nyt on jokin huonosti.
Ajattelin tietenkin pahinta ja luulin että vauva on kuollut:'(
Tässä vaiheessa mies oli jo soittamassa synnärille ja minä en edes halunnut soittaa, kun olin varma että ei tässä enää mitään voi tehdä.
Käskivät tietenkin käymään ja kehottivat juomaan kirpeää mehua.
Vauva ei vieläkään reagoinut mitenkään vaikka join pari lasia mehua, eikä edes vielä synnärilläkään. Kätilö painoi vauvan päätä, ei mitään merkkiä, sitten hän laittoi anturit ja syke oli niin matala, ettei ollut varma oliko minun oma ja koitti samalla minun pulssiani. Sitten anturi pomppasi ja vauva heräsi. Syke oli hieman matala vielä, mutta nousi pikkuhiljaa.
Vauva nukkui siis niin sikeään, ettei ensimmäistä kertaa herännyt yli tunnin herättelyn jälkeen.
Olin aivan shokissa ja kaikki kauhukuvat oli jo pyörinyt mielessä.
Lääkäri ultrasi vielä ja kaikki oli siis hyvin. vauva on noin 3,5 kiloa.
Olin sormelle auki ja edelleen supistelee.



Tänä aamuna heräsin taas kuudelta ja nyt oli vauvakin hereillä, ihan niinkuin aina ennekin on ollut, paitsi eilen, jonka vuoksi iskikin se hirveä paniikki. Joku voi ajatella että hössötin turhaan eilen aamulla, mutta ajattelin sitä näin jälkikäteen ja kun olen 9 kk kantanut vauvaani sisälläni, tiedän koska asiat eivät ole niinkuin ovat normaalisti olleet ja reagoin siihen samantien.
Mieheni on kyllä niin kultaa täynnä, kun ajattelee kuinka ihana tuki hän oli taas kriisitilanteen sattuessa. Hän on aina se joka osaa ajatella järjellä asiat, kun itse lamaannun. Rakastan häntä niin paljon, enkä ikinä selviäisi ilman häntä <3

Pian olen lähdössä neuvolaan.
Tänä aamuna tuli osa limatulppaa, mitä en ole ikinä ennen bongannut, mutta tämä oli selkeästi sitä ;)
Menkkajomotukset jatkuu ja hieman supistelee, mutta ei vieläkään kipeästi. Eilen alkoi tulemaan sitä ensimaitoa oikein kunnolla ja tuli rintsikoiden ja paidan läpi :O Viime raskaudessa sitä alkoi tulemaan jo raskausviikoista 20 lähtien. Tämä raskaus on siis ollut ihan erilainen noiden kaikkien asioiden kanssa.
Esikoisen kanssa alkoi kyllä tulemaan selvästi enemmän maitoa, päivää ennenkuin synnytys käynnistyi.
Odotellaan odotellaan!
Tämä on jo neljäs päivä, kun tunnen jomotusta ja lieviä supistuksia aika säännöllisesti.
Rv 39+6 olisi tänään!

Supistuksia jotka ei kuitenkaan ole kipeitä

Viime yönä supisteli koko yön 10 minuutin välein.
Erotin nämä oikeiksi supisteluiksi,(kuinka tuo supistelu taivutetaan??!!) koska vauva teki juuri samoin kuin esikoisen kanssa juuri ennenkuin supistus alkoi, viimeksi kun olin synnyttämässä.. Eli potkaisi kylkeen kovaa ja siitä lähti aaltomainen supistus alhaalta ylös ja sitten laskeutui taas alas paineena ja pienenä kipuna, hieman juili alapäässä, minkä kuitenkin kesti hyvin, mutta nukkumisesta ei tullut mitään.
Viime synnytys käynnistyi lapsivesien menolla, joten silloin tiesi mitkä ovat niitä oikeita supistuksia.
Nyt mietin, kun olen unohtanut miltä ne tuntuvat, että jos synnytys käynnistyy ilman vesienmenoa, niin mistä tietää koska on tosi kyseessä!?
Miehellä on pelireissu Turussa viikonloppuna ja jännitän ehtiikö hän tänne, jos on matkalla ja koska osaa sanoa että nyt pitää tulla kotiin, että ehtii?
Tänään on supistellut koko päivän. Eli jatkui kyllä yön jäljiltä, mutta eivät tosiaan ole tarpeeksi kipeitä että tarvisi pysähtyä kärvistelemään. Särkee vain, niinkuin olisi menkat ja alaselkää jomottaa.
Eilen tein kyllä reippaan lenkin illalla, kävelin tosi nopeaa(omasta mielestäni :D ) ja tänäänkin käytiin kirjastossa ja kävelin sinne ja takaisin, noin 4 km yhteensä. Ei nyt niin paljon, mutta selkäkivun ja näiden pikkusuppareiden kanssa, ihan ok matka!

Tällähetkellä särkee menkkamaisesti kun makaan tässä sängyssä ja kirjoittelen ja luulisi jotain tapahtuvan tuolla.. mutta ei auta kuin odottaa!
Onhan tämä odottaminen jännää ja kivaakin, kun saa seurailla tuntemuksia, mutta en välttämättä jaksa tätä pientä kipua hirveän kauan.. kun kyllähän se rajoittaa tekemisiä päivisin ja esikoisen perässä pitäisi päästä juoksemaan kovempaa, kuin tällähetkellä pääsen ;).

Mieheni valmentaja oli sanonut, että käske vaimo lenkille nyt, että pääset pelaamaan viikonloppuna.. mutta ei tarvi käskeä kun teen lenkkejä ilomielin.. mieheni jo sanoi tuossa yhtenä iltana että jätä kuntoilu vähemmälle, etten rasita itseäni liikaa!

Esikoisen hiukset leikattiin muuten parturissa, ensimmäisen kerran eilen.. byhyy, lähti kiharat ja hänestä tuli ihan pienen pojan näköinen.

Oli siis pakko jo leikata, kun ihmiset alkoivat sanoa häntä tytöksi(hän on siis poika) mennen tullen, mutta olihan se harmi leikata, kun nuo pitkät hiukset ovat olleet hänen tyylinsä jo kauan!

Ps. nyt odotan että kello olisi jo niin paljon että tulisi puuronaika. Esikoinen on NIIN väsynyt ja riitelee isänsä kanssa, eikä kukaan meistä jaksa enää tänään vääntää turhia. Voi päikkärit, minkä teki kun ei enää suostu tulla meille.

Uhmaa, väsymystä ja hieman hyvääkin :)

Eilen oli taas aivan kauhea aamupäivä/keskipäivä esikoisen kanssa.
Hän heräsi jo kuudelta aamulla, oli aivan poikki ja kiusasi ja ärsytti kaikkia koko aamupäivän.
Sitten ei suostunut nukkumaan, mikä tarkoitti että en itsekään saanut levätä.. yöt ovat olleet vaikeita nyt, kun minua on vaivannut todella levottomat jalat.. mitkä taitavat johtua siitä että vauva liikuttelee päätä nivusen kohdalla ja painaa johkin hermoon, mikä menee sellaisena sähköiskuna jalkoihin ja jalat sätkyy ja pomppii omia aikoja öisin!
Väsymys tekee minusta todella herkän, ja sitten harmittaa kun pitää  huutaa esikoiselle, kun hän käyttäytyy tyhmästi, mutta samalla ei voi ymmärtää että oma lapsi voi joskus olla niin ... mitä sanaa sitä sitten käyttäisikään!!
Itkin sitä että mitä olen tehnyt väärin, kun en saa kuria omaan lapseen, vaikka kuinka olen yrittänyt pitää rajoista kiinni ja tehnyt parhaani.. :`(
Onneksi iltapäivä/ilta meni sitten paremmin kun mies tuli kotiin ja lähdettiin siskon luo kyläilemään. Näin heidän vauvan ensimmäistä kertaa nyt, ja voi se sulatti sydämeni ja sain pidellä vauvelia melkein kaksi tuntia, kun toinen nukkui niin rauhallisesti sylissäni.. oman vauvani päällä <3
Esikoinenkin leikki tosi nätisti serkkutytön kanssa ja minulle jäi siitä hyvä mieli.
Ilta meni siis kaikin puolin hyvin ja niitä hetkiä osaa arvostaa!

Viime yönä sain pitkästä aikaa nukkua ilman levottomia jalkoja ja tänään on energiaa ihan eri tavalla ja mieli on paljon kirkkaampi!

Masu napsuu ja naksuu alhaalta ja tuntuu että vauva olisi hieman laskeutunut.. mutta muuten voinnissa ei ole mainittavaa.
Öisin supistelee hiljaa kun vauva liikkuu paljon ja ärsyttää kohtua, mutta päivät ovat rauhallisia.
Hyvin jakselen, melkein liiankin hyvin =) jos niin voi sanoa!
Vatsakaan ei ole toiminut mitenkään vilkkaammin,(paitsi sen yhden yön viime viikolla), niinkuin esikoisen kanssa toimi vilkaammin viikon verran, ennen lapsivesien menoa.
Tämä raskausaika, siis ihan erilainen kun ensimmäinen oireiden suhteen!

Yritän olla miettimättä synnytystä liikaa, vaikka ei se hirveän hyvin onnistu, mutta suht rauhallinen mieli on vielä!

39+3

masu ja minä 39+1

Eilen käytiin minun parhaan ystäväni luona, kyläilemässä esikoisen kanssa.
Ystävälläni on 4,5 kk vauva joka oli niin aurinkoisella tuulella <3 ja hän hymyili ja naureskeli tosi hellyyttävästi meille.
Kissoja talosta löytyy myös ainakin 5 kpl ja kolme niistä nähtiinkin ja kyytiähän ne saivat ;)
Vierailu tarkoitti vaan sitä että päikkärit jäi taas väliin ja illassa oli taas katastrofin ainekset.
Esikoinen heitti kourallisen kiviä naapureiden ikkunaan ja toinen naapuri sattui juuri olemaan ulkona näkemässä.
Tämä kyseinen naapuri on todella mukava mies, joka on hurahtanut uskoon, omasta mielestäni hieman turhankin paljon.. puhuu jumalasta mennen tullen.. mikä on ihan ok, mutta minusta sitä ei tarvi tuputtaa, kaikilla kun on se oma usko mihin turvautuu, jos turvautuu.
No minähän sitten huusin kovaan äänen kun kivet lensi että "Voi Herran  Jumala!!" ja kyllä nolotti :/
Laitettiin esikoinen ajoissa nukkumaan sitten illalla ja menin itse myös jo yhdeksältä sänkyyn. Olen ollut niin väsynyt nyt viime päivinä, että teki todella hyvää nukkua/levätä kunnolla.. jostain neljästä yöllä eteenpäin olen nukkunut ihan hyvin ja esikoinen tuli herättämään vasta kello 8 aamulla.

Eilen käytiin myös kirjastossa lainaamassa pari kirjaa.
Olin suunnitellut lukevani Jens Lapiduksen trilogian "Snabba cash", mutta kyseinen trilogia ei ollut yhtään minun mieleeni, koska siinä oli paljon väkivaltaa ja kostamista, josta en pidä ollenkaan. Palautin kirjat ja lainasin Camilla Läckbergin Fyrvaktaren ja Änglamakerskan(Enkelintekijä) tilalle, mitkä vaikuttavat mielenkiintoisilta.
Haluan lukea iltaisin, en pidä tv.n katselemisesta, koska tuntuu että se vie yöunet.

Nyt tulee hieman ällöä raskauspäivitystä, mutta olen siis odottanut että koska kroppa alkaa valmistella tulevaa synnytystä varten ja tyhjätä/puhdistaa itseään. Viime raskaudessa tämä tapahtui noin viikkoa ennen vesienmenoa ja en ole elätellyt toiveita lähestyvästä synnytyksestä ennen tätä.. ja viime yönä vihdoinkin heräsin siihen että vatsa murisi ja kouristeli kunnolla ja sitten se tyhjeni kokonaan!

Tänään olisi tarkoitus mennä Taiteiden Yöhön, hieman katselemaan esityksiä, mikä kuuluu joka kesän päätöstapahtumaan.
Huomenna aamulla on sitten neuvola ja olisiko toiseksi viimeinen ennen vauvan syntymää..!?

Pian päästään myös siskon vauvaa katsomaan, kunhan he kotiutuvat ensin kunnolla <3

Liikunta tekee hyvää

Huhuh!
Tänään oli taas raskas loppupäivä!
Aamupäivä meni hyvin ja sitten iltapäivällä mentiin rannalle ja sielläkin kaikki men hyvin, mutta kun päästiin kotiin, esikoinen oli selvästikin aivan poikki, niinkuin tämä äitikin.
Vatsaa kiristi myös todella kovaa ja painoi kehkoihin taas niin että ensimmäistä kertaa piti oikein valittaa ääneen, että nyt on kyllä kieltämättä tuskainen olo :(

Päätin lähteä  30 minuutin kävelylenkille, jos kiristys helpottaisi, ja voi se teki ihmeitä :) Aluksi tuntui vähän inhottavalta kävellä, kun vatsa oli kipeä, mutta pikkuhiljaa tuntui että vauvakin taas laski hieman alemmas ja tuli hyvä olo!
Sitten tein vielä pakaralihaksia terassilla ja hieman kahvakuulaa ja nyt tuntuu paljon paremmalta koko kropassa!
Mun lempilenkkarit, ihanan pehmeät "pakara"easytone.t

ja 4 kilon kahvakuula

Löysin entisen keskustelupalstan, jossa kävin kirjoittelemassa kun odotin esikoista ja olin kirjoittanut samana päivänä kun lapsivedet meni että leukaan ilmestyi iso finni, mitä minulla ei muuten koskaan tule.. tänään illalla huomasin leuassani finnin ja tuli heti sellainen fiilis että enteileekö tämä taas lähestyvää synnytystä ;) !?
Tänä yönä en kyllä jaksa lähteä synnyttämään, olen niin poikki huonosti nukutun yön jälkeen!
Putsasin leukani Neutrogena pudistusaineella ja kasvopesulla

 ja se teki kyllä ihmeitä, finni hävisi heti leuasta ;)

Masun päivitys Rv 38+2

Jalkapalloa ja yleisiä kuulumisia

Eilen päätin lähteä esikoisen kanssa jalkapallomatsiin. Hän on koko kesän halunnut mennä katsomaan kun isi pelaa, mutta ensimmäinen matsi meni aivan plörinäksi ja sain vain juosta hänen perässään, eikä kummankaan matsinseuraamisesta tullut yhtään mitään ja kaikilla jäi huono mieli.
Eilen kuitenkin esikoinen nukkui päikkärit ja ajattelin että tehdäänpä uusi yritys, kun mumma, pappa ja mummu oli myös tulossa.
Tällä masulla tarvitaan jo hieman tukijoukkoja.
Pyöräiltiin ensin yhdessä mumman ja papan luo. Esikoinen polki itse omalla pyörällä noin 5 km ja minä omallani ja sitten syötiin ja leikittiin hetken mummolassa, ennenkuin mentiin matsiin. Kenttä näkyy mumman ja papan olohuoneen ikkunasta.
Ilta oli upea ja poika käyttäytyi todella loistavasti ja katsottiin koko peli loppuun. Minulla jäi tosi hyvä mieli eilisestä illasta, aurinko paistoi ja sain pitkästä aikaa katsoa mieheni peliä :)
harmi vain että voitto karkasi käsistä juuri viime minuuteilla..

Onneksi olimme pyörällä liikkeillä, niin sain pikku iltalenkin siinä kotiin pyöräillessä, en nykyään ikinä istu paikalla noin pitkiä aikoja tässä vaiheessa raskautta.

Pääsin nukkumaan vasta kello 22 jälkeen ja vauva oli todella levoton puolet yöstä. Räpiköi vatsassa sinne sun tänne ja ajattelin että nyt se puskee itsensä kyllä ulos, tuntui sellaista kipua/vihlontaa alapäässä.. selkä oli myös kipeä ja särki paikkoja vähän sieltä sun täältä.
Juoksin myös vessassa pissalla koko yön, vaikka olen jo kauan selvinnyt yhdellä käynnillä öisin.. taisi tulla ylimääräiset nesteet pois, joita nyt on kerääntynyt, kun on taas tullut helteitä.

En osaa sanoa oliko nuo öiset tuntemukset supistuksia vai pelkästään vauvan liikkeitä.. ainakin ne sattui, mutta ei kiristänyt sillä tavalla kuin muistan että supistukset tekevät.. eli alkavat puolesta välistä vatsaa ja aaltoilevat alaspäin kireänä/kipeänä kipuna..

Nyt kukkii esikoisen antama samettiruusu jonka sain äitienpäivänä! silloin se oli taimi ruukussa, joka istutettiin kesällä ulos! Tuo punainen ruusu on miehen tuoma äitienpäiväruusu, minkä kans istutin

Wasalandiapäivästä ja äitiyshempeilyä

Tänään heräsin yllättävän pirteänä jo kello 6.50.. ensimmäinen mitä kuului esikoisen huoneesta, kun hän heräsi oli "Äiti!", niinkuin aina <3 se ihana tunne, kun oma lapsi herää ja heti ensimmäisenä hänellä on äiti mielessä. Ajatella että olet jonkun mielessä heti kun silmät aukaisee ja pysyt tämän ihmisen tärkeimpänä henkilönä elämän loppuun saakka.. Oman Lapsen!

Aamuisin esikoinen tulee heti herättyään viereen sänkyyn ja haluaa katsoa koneelta, netflixiltä, lastenohjelmia ja äiti saa vielä hetken aikaa heräillä.
Nukumme mieheni kanssa eri kerroksessa, eri sängyssä siis, koska hänellä on krooninen sairaus joka vaikuttaisi myös minun yöuniini :/ ollaan jo totuttu tähän järjestelyyn, vaikka yksinäistä onkin öisin.. Nyt kun vauva pian syntyy, on sinänsä hyvä, että ollaan eri huoneissa mieheni kanssa, niin edes toinen saa nukkua öisin.

Eilen oltiin Wasalandiassa ja oli hauskaa, mutta hieman liian vähän aikaa ehdittiin olemaan, kun lapsille riitti puuhaa niin tosi paljon..
Ajatella että jouduin maksamaan rannekkeen hinnan, no oli se vain 13 euroa, mutta kumminkin, kun näillä viikoilla ei mihinkään laitteeseen ängetä :/ eli raskaana olevat joutuvat myös maksamaan, vaikka eivät saa, sehän on kiellettyä, mennä laitteisiin!!
Pojalla oli hauskaa, sehän sinänsä on kaikista tärkeintä.
Viime vuonna hän uskalsi mennä kaikkiin laitteisiin, joihin pääsi, mutta tänä kesänä kehitys on sen verran mennyt eteenpäin, että hän osaa jo pelätä tiettyjä asioita(hyvä), mutta sitten jäi todella kivat laitteen ajamatta, koska ei uskaltanut kyytiin!

Nyt täytyy nousta seisomaan, vauva nimittäin potkii rintalastaan sen verran kovaa, että ei pysty istumaan tässä koneella.

Ps. kävin viime yönä vain kerran vessassa kello 01.30, vauveli taitaa olla jo niin alhaalla ettei enää edes paina rakkoon.. onko mahdollista?
Neuvolakortissani luki viime kerran jälkeen että vauvan asento Rt2 ja mietin tässä että mitä se 2 tarkoittaa lopussa?!
 

Rv 37+5

Tänään oli tosi raskas päivä, vaikka anoppi otti esikoista hoitoon ja sain pitkästä aikaa olla aivan yksin kotona. Poika heräsi jo kuudelta aamulla ja olin itse juuri nukahtanut valvottuani kello neljästä yöllä.. joten väsymys painoi niin etten paljon jaksanut yksinolosta nauttia! Esikoinen ei myöskään suostunut nukkumaan päikkäreitä, joten väsymys näkyi myös hänen käytöksessään!

Tänään sain vihdoin ostettua kauan etsityn aamu/kylpytakin ja olen todella tyytyväinen siihen :)

Olo on väsymyksestä huolimatta muuten hyvä! vauva laskeutunut todella paljon ja pystyn taas hengittämään.. painaa aikalailla lonkkaan ja tuonne alas muutenkin, mutta kai se kuuluu asiaan näillä viikoilla. Olen muuten saanut pelkällä ruokavaliolla pidettyä rauta-arvot 120 ja olen tosi tyytyväinen itseeni.. minä kun en koskaan ole ollut mikään kovin terveellinen syömistavoissani! Nyt on sellainen vaihe kun tekisi mieli mässäillä, mutta ei uskalla enää! päätin että kun vauva on syntynyt mies saa tuoda minulle pizzaa sairaalaan ;) ja kotona sitten aion syödä pussillisen sipsejä ja kunnolla dippiä!

Erikoista kun odottaa ja laskee päiviä siihen kun vauva syntyy ja samalla tuntuu että jos se vaikka nytkin päättäisi tulla, ei todellakaan olisi vielä valmis siihen

Masun päivitys 37+5