Olen miettinyt pari päivää sellaista, kun saa kuulla ohjeita siitä, että pitää antaa vauvan olla lattialla, eikä opettaa syliin.. eli ei saisi pitää sylissä niin paljon, koska hän tottuu sitten tähän!! Pitää myös nukuttaa omaan sänkyyn, jotta saisi itse nukkua paremmin yöllä ja mieluiten vielä eri huoneeseen.. jos ei nuku, sitten huudatetaan, niin kyllä hän viikossa lopettaa ja nukahtaa itsekseen!
Tämän tarkoitus olisi tehdä lapsesta itsenäinen ja tyytyväinen ihminen!
Aloin pohtimaan, että onko lapsi silloin tyytyväinen ja itsenäinen, jos ei hae aikuisen huomiota, vai onko hän surullinen? Ajattelin että vauva voisi tuntea itsensä hylätyksi ja oppia jo pienestä iästä sen että huomiota on turha hakea kun ei sitä kuitenkaan saa.. mikä voisi vahingoittaa hänen itsetunnon kehtitystä ja luottamusta muihin ihmisiin.
Tämä oli siis sellainen asia mitä aloin miettimään yhtenä yönä, kun Venla nukkui ja en itse heti päässyt uudestaan uneen yösyötön jälkeen.
Minusta näistä lapsista kasvaa aikuisia joilla on hirveän vaikea puhua itsestään ja kertoa muille miltä oikeasti tuntuu.
He yrittävät loppuun asti selvitä asioista itse, kunnes ei enää jaksa ja murtuu täysin tämän myönnettyään ja tajuttuaan.Tai sitten he hakevat tätä menetettyä huomiota koko loppuikänsä ja pyrkivät saamaan huomiota ja hyväksyntää joka asiassa..ja elämästä tulee yhtä saavuttamista! Eikö ihminen ole riippuvainen heti syntymästään muista ihmisistä?
Siksihän ihminen onkin niin erilainen eläimiin verrattuna. (esim. apinavauvat tarrautuvat äidin turkkiin kiinni, pysyäkseen mukana)kun taas ihmisvauvoilla on vain se oma persoona joka vaikuttaa hänen kehtykseen, selviämiseen elämässä ja itsetunnon kehitykseen. Esim. hymy, on se millä vauva saa hyväksytyksi tulemisen tunteen, kun hän hymyilee muille, he tulevat iloisiksi ja hymyilevät takaisin, itku(tietenkin tärkein) kertoo aluksi kaikesta mitä vauva tarvitsee, ravintoa, unta, seuraa jnp.
Eli miksi vauva pitäisi opettaa itsenäiseksi ja yksin pärjääväksi heti pienestä, kun se ei sovi ihmisen tarpeisiin oikeasti ollenkaan? Vauva jos joku tarvitsee seuraa ja läheisyyttä niin paljon kuin vain mahdollista.
Aikuiset aina miettivät/surevat, että aika menee niin nopeaa ja nyt lapset ovat jo aikuisia, niin miksi ei sitten nautita täysillä siitä ajasta kun lapset pvat pieniä, vaan tehdään kaikkemme sen eteen, että lapsi olisi "tyytyväinen" jotta voisimme rauhassa hoitaa omia asioitamme?!
