Erotin nämä oikeiksi supisteluiksi,(kuinka tuo supistelu taivutetaan??!!) koska vauva teki juuri samoin kuin esikoisen kanssa juuri ennenkuin supistus alkoi, viimeksi kun olin synnyttämässä.. Eli potkaisi kylkeen kovaa ja siitä lähti aaltomainen supistus alhaalta ylös ja sitten laskeutui taas alas paineena ja pienenä kipuna, hieman juili alapäässä, minkä kuitenkin kesti hyvin, mutta nukkumisesta ei tullut mitään.
Viime synnytys käynnistyi lapsivesien menolla, joten silloin tiesi mitkä ovat niitä oikeita supistuksia.
Nyt mietin, kun olen unohtanut miltä ne tuntuvat, että jos synnytys käynnistyy ilman vesienmenoa, niin mistä tietää koska on tosi kyseessä!?
Miehellä on pelireissu Turussa viikonloppuna ja jännitän ehtiikö hän tänne, jos on matkalla ja koska osaa sanoa että nyt pitää tulla kotiin, että ehtii?
Tänään on supistellut koko päivän. Eli jatkui kyllä yön jäljiltä, mutta eivät tosiaan ole tarpeeksi kipeitä että tarvisi pysähtyä kärvistelemään. Särkee vain, niinkuin olisi menkat ja alaselkää jomottaa.
Eilen tein kyllä reippaan lenkin illalla, kävelin tosi nopeaa(omasta mielestäni :D ) ja tänäänkin käytiin kirjastossa ja kävelin sinne ja takaisin, noin 4 km yhteensä. Ei nyt niin paljon, mutta selkäkivun ja näiden pikkusuppareiden kanssa, ihan ok matka!
Tällähetkellä särkee menkkamaisesti kun makaan tässä sängyssä ja kirjoittelen ja luulisi jotain tapahtuvan tuolla.. mutta ei auta kuin odottaa!
Onhan tämä odottaminen jännää ja kivaakin, kun saa seurailla tuntemuksia, mutta en välttämättä jaksa tätä pientä kipua hirveän kauan.. kun kyllähän se rajoittaa tekemisiä päivisin ja esikoisen perässä pitäisi päästä juoksemaan kovempaa, kuin tällähetkellä pääsen ;).
Mieheni valmentaja oli sanonut, että käske vaimo lenkille nyt, että pääset pelaamaan viikonloppuna.. mutta ei tarvi käskeä kun teen lenkkejä ilomielin.. mieheni jo sanoi tuossa yhtenä iltana että jätä kuntoilu vähemmälle, etten rasita itseäni liikaa!
Esikoisen hiukset leikattiin muuten parturissa, ensimmäisen kerran eilen.. byhyy, lähti kiharat ja hänestä tuli ihan pienen pojan näköinen.
Oli siis pakko jo leikata, kun ihmiset alkoivat sanoa häntä tytöksi(hän on siis poika) mennen tullen, mutta olihan se harmi leikata, kun nuo pitkät hiukset ovat olleet hänen tyylinsä jo kauan!
Ps. nyt odotan että kello olisi jo niin paljon että tulisi puuronaika. Esikoinen on NIIN väsynyt ja riitelee isänsä kanssa, eikä kukaan meistä jaksa enää tänään vääntää turhia. Voi päikkärit, minkä teki kun ei enää suostu tulla meille.
