Ajattelin mennä tuohon meidän terassille lukemaan tenttiin, kun aurinko paistaa niin ihanasti.
Motivaatio on hieman kateissa, vaikka nyt on ensimmäistä kertaa, ihan oikeasti kiire kouluhommien kanssa!
Varjopuoli äitiydessä ja kasvattamisessa
Olen keräillyt itseäni henkisesti koko alku viikon. Sunnuntaina siskon tyttö oli meillä kylässä, hän on samanikäinen kuin esikoisemme, eli täyttää kolme nyt keväällä. Poikani innostui tekemään kiusaa sekä äitille että serkkutytölle.. hän harjasi tytön hiusia vessaharjalla ja levitti kukkamultaa noin parvekelaatikollisen meidän sänkyyn. Olin niin raivoissani pojallemme ja huusin hänelle kurkkusuorana ja salamat löi silmissä.. kun tilanne oli ohi, minulle tuli aivan hirveän huono omatunto siitä että huusin ja raivosin pojalle. En päässyt siitä millään yli, ja vielä tänään tunnen syyllisyyttä tästä.Oma äitini yritti lohduttaa, että ei ne lapset mene siitä rikki vaikka niille suuttuukin kovaa joskus ja anoppikin sanoi että olen tosi hyvä äiti jnp. niinkuin oikeasti olenkin.. mutta jotenkin asia jäi kuitenkin vaivaamaan, eikä syyllisyys päästä irti :(
Kyllähän lapset tarvitsevat rajoja ja kuria tietyissä määrin, mutta on niin vaikeaa tietää kuinka kovaa saa suuttua ja huutaa, ilman että se menee yli..
Selkeästi menin itse yli oman rajani, koska tuntuu tältä.
Ens kerralla tietää että pienempikin toru riittää, ettei jää paha mieli kenellekään!
