Synnytyskertomus

Koitan kertoa synnytyksestäni lyhyemmän kautta.. aloitin jo aikaisemmin, mutta yllätys yllätys, se jäi kesken tämän hälinen seassa!

Lyhyesti:
Soitin synnärille kello 11.20 kun supisteli parin miinutin välein, mutta ei kipeästi, silti tuntuvasti.
Käskivät olla kotona, niin kauan kuin pystyy ja kipeytyy kunnolla.
13.30 lähdettiin synnärille, olin tosi kipeä.
Kätilö tutki ja mitään ei ollut tapahtunut, eli sormelle vain auki, niinkuin jo pari päivää aikaisemmin.
En saanut mitään kivunlievitystä vaikka supisteli noin tiheästi kokoajan, enkä päässyt liikkumaan.
Kätilö käski odotella aulassa, missä oli tv ja sohva ja mieheni juoksi lämmittämässä lämpöpusseja minulle, jotka auttoivat hyvin, mutta olin silti todella kipeä.
15.30 en enää kestänyt kipuja, kätilö tutki ja olin 2 cm auki.
Hän ehdotti että voitaisiin siirtyä saliin ja voisin saada ilokaasua vähän.
Sitten sain vielä kipupiikin, mikä ei kyllä niihin kipuihin auttanut enää.
Kätilö lupasi kohdunkaulanpuudutuksen kun olen 5 cm auki, mutta siihen piti vielä odottaa.
Kivut yltyivät ja mieheni oli juuri lähdössä hakemaan sairaalakassia autosta, kun tuli todella todella kovia supistuksia. Hengittelin ilokaasua kokoajan, koska supisitus ei loppunut missään vaiheessa, hiipui vain vähän ja nousi uudestaan.
Kätilö tutki ja sanoi että nyt laitetaan kohdunkaulanpuudutus, hän lähti hakemaan lääkäriä.
Mieheni kanssa kummasteltiin että menipäs nopeaa 5 cm.iin, noin tunti oli kulunut.
Lääkäri saapui ja totesi että "meinaat sitten synnyttää luomuna!"
En tajunnut!.. ja hän kertoi että olin jo 10 cm auki ja samassa tulikin jo ponnistamisen tarve.
Sanoin että en todellakaan, että nyt niitä puudutteita heti!
Pää oli jo niin alhaalla että kohdunkaulanpuudutteen onnistui laittamaan vain toiselle puolelle, joten vasen puoli puutui.
Tämä tilanne oli melkoista kaaosta kun tuli ponnistamisen tarve kun lääkäri tunki sormia sisään ja yritti puuduttaa..
Pyysin kätilöä puuduttamaan välilihan sitä mukaan kun sattuu ja hän oli aivan ihana, ja puudutti kaikki kohdat mitkä pyysin ja sain synnytettyä tytön ilman ihan hirveää kipua.
Ponnistusvaihe kesti 7 minuuttia, enkä voinut uskoa että tyttö syntyi niin helposti. Samalla ponnistamisentarve oli ihan erilainen kuin esikoisen kanssa, koska minulla ei ollut kunnon puudutteita. Tunsin sen kovemmin ja oli paljon helpompi ponnistaa oikein.
Eli olin siis avautunut 2centistä 10 centiin tunnissa, pelkällä ilokaasulla ja kipupiikillä,joka ei auttanut!
Sairaalakassi jäi autoon, niinkuin kamerakin, mutta onneksi kännykästä löytyy nykyään kamera :D
Eli hyvät fiilikset jäi vaikka lopussa tulikin hoppu, mutta parempi niin, koska meinasin jo menettää toivon kun mitään ei tapahtunut aluksi vaikka supisteli kipeästi.
Synnytys kesti yhteensä 7 tuntia.
Mieheni oli korvaamaton tuki koko synnytyksen ajan. Hän toimi aivan loistavasti joka tilanteessa ja tämä hetki lähensi meitä taas vielä enemmän. Synnyttäessä viimeistään, tietää rakastavansa toista aidosti. Pelkkä mieheni kosketus ja läsnäolo lievitti oloani ja tuntui turvalliselta, siinä kovien kipujen keskellä <3