Tästä uutisesta tuli mieleen oma kirjoitus asiaan liittyen. "Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo lasten leikkimisen vähentyneen. Leikkiminen on niin lasten kuin vanhempien mielestä lapsellista."

"Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo lasten leikkimisen vähentyneen. Leikkiminen on niin lasten kuin vanhempien mielestä lapsellista."

http://m.iltasanomat.fi/perhe/art-1288621361623.html?ref=og-ref-m.facebook.com

Voisko johtua siitä että vanhemmilla ei nykyään oo aikaa, tai ei osaa pysähtyä ja miettiä miltä tuntuu olla lapsi!?
Mä ainakin mietin päivittäin minkälaista oli olla pikkutyttö, mistä tykkäsin ja mikä sai mut onnelliseks ja se oli just leikkiminen ilman minkäänlaista tiettyä päämäärää. Jos itselläni ei olisi ollut kykyä leikkiä pienenä, en tiedä kuinka olisin selvinnyt esim. vanhempien erosta ja siitä henkisesti raskaasta ajasta joka siitä seurasi.
Leikki on lapselle terapeuttista ja tärkeää ja miksi kukaan aikuinen haluis määräillä mitä lapsi saa leikkiä, siis mikä on lapsellista ja mikä ei.
Huomaan kyllä itsekin että joskus ahdistaa kun ei omasta mielestä ole tekemistä ja tuntuu että pitää väkisin keksiä jotain, mutta sitten on ihana huomata kun oma lapsi onkin ihan itse keksinyt leikin ja uppoutunut leikin maailmaan ihan täysin. Siinä tajuaa että ei aina tosiaan tarvi olla kehittelemässä mitään, vaan lapsi osaa kyllä itse leikkiä jos siihen antaa mahdollisuuden heti pienestä.
Tärkeetähän on antaa ne oikeat työkalut heti pienestä, eli antaa lapselle mahdollisuus nähdä erilaisia leikkimuotoja,lautapelejä, palloleikkejä, leikkipuistoja, musiikkkia, pyöräilyä jnp. Siinä lapsi oppii tuntemaan omat mielenkiinnon kohteet ja kehittämään itseluottamustaan.
Tähän tarvitaan vanhemman apua, joka on mun mielestä jokasen vanhemman velvollisuus!
Kaverit ja lähiympäristön normit edesauttavat tietenkin kans, esim. tuli heti mieleen meidän ihanat naapurit joilla on samanlaiset arvot lapsen kasvatuksessa kuin meillä.
Lapsia pitää myös ohjata välillä, eikä vain jättää muiden vastuulle, mitä monet kyllä valitettavasti tekevät. Eli jättää lapsen vartioimatta ja menee itse tekemään jotain "kivaa" ja rentouttavaa. Monessa paikassa pitää oikein erikseen neuvoa kyltillä vanhempia vahtimaan lapsiaan, koska muuten he eivät tätä ymmärrä.
Tottakai lapsi saa joskus pelata jotain nykyajan pelejä, koska se tietenkin kiehtoo, kun sitä joka paikassa tuputetaan, mutta rajallisesti.
Lopuksi vielä, jos seura saa lapsen käyttäytymään ihan eri tavalla kuin kotona opetetaan, neuvoisin oikeesti miettimään pari kertaa kannattaako lapsen leikkiä sellaisten lasten seurassa.