Mietteitä tulevasta

Nyt olen pessyt kaikki vaununosat ja turvaistuimen eri osat ja pian ne saa laittaa kuntoon odottamaan vauvaa, kunhan kuivuu vielä valmiiksi.
Tänään iski ensimmäistä kertaa pieni paniikki, että mitä jos kaikki ei menekkään hyvin ja sattuisi jotain eikä saataisikaan vauvaa kotiin :´(
Esikoisen kanssa pelkäsin tätä alusta loppuun, mutta nyt en ole ehtinyt miettimään kun päivät on mennyt esikoisen kanssa hääräillessä ja muutenkin ruutiininomaisesti. Nyt kun kaikki alkaa olla valmiina, sitä vasta alkaa miettimään ja tajuamaan kuinka paljon tätä uutta vauvaa kaipaa ja on odottanut, vaikka sitä ei niin paljon ole ehtinyt ajatellakaan!

Viime raskaudessa muistan kun halusin vain päästä masusta eroon ja olin iloinen kun sain sen pois tuosta tieltä, enkä ymmärtänyt niitä jotka sanoivat että ikävöivät masuaan.. ajattelin vaan että ihanaa kun vauva on nyt täällä meidän puolella ja häntä saa halia ja pusutella oikeasti.. nyt kuitenkin pidän masustani ja tuntuu juuri siltä että en ole valmis luopumaan siitä! No onhan tässä vielä 4 viikkoa aikaa kyllästyä :) tuntuu vaan jotenkin kevyemmältä tämä raskaus.. ehkä siksi kun kroppa on jo kerran kantanut yhden vauvan <3

Esikoinen nukahti tänään päikkäreille, ihanaa meille kaikille, koska iltapävä ja ilta menevät aina silloin paremmin, kun toinen ei ole aivan poikki.. varsinkin kun miehellä on peli illalla ja hänenkin pitää saada levätä!

Meidän uhmaikäinen auringonsäde

Kova uhma menossa, mutta niin aurinkoinen on esikoisemme, silloin kun on hyvä päivä <3
Voiko enää söötimpää olla..

Kuulumiset rv 35+4

Heips!

Tein nyt kesän aikana vielä yhden koulukurssin, eli tenttasin kotona, lukemalla yhden kirjan aiheesta "Dynamisk utvecklingspsykologi", eli suoraan kännettynä Dynaaminen kehityspsykologia. Oli aika vaikeaa, mutta sitten kun pääsin siihen jotenkin sisään, aiheesta tulikin tosi mielenkiintoinen. Kirjoitin 10 sivua ja neljästä eri aihepiiristä, joiden otsikot keksin itse kirjan perusteella ja täytyy sanoa että melkoinen urakka oli, kun esikoinen on ollut kotona koko kesän, joten en ole voinut tehdä sitä kuin kerran viikossa, kun mies on ollut vapaalla.
Nyt toivotaan että pääsen kurssista läpi ja saan pisteet kotiin :)
Sitten olisin suorittanut yhteensä 84 opintopistettä ensimmäisen vuoden aikana, mikä olisi paljon yli tavoitteeni, koska tarkoitus oli ottaa ihan rennosti ilman paineita, niinkuin teinkin, mutta silti sain pisteitä kerättyä melko reippaasti!
Ollaan nyt viime päivinä järjestelty kotia uutta tulokasta varten.
Esikoinen sai "ison pojan vaatekaapin" ja vauvan vaatteet sai hänen lipastonsa. Poika sai myös uuden sängyn

ja luopui pinnasängystään, vaikka hieman valittelikin että on sänkyä ikävä :/
Illat ja yöt ovat olleet hieman levottomia, koska esikoispoika reagoi muutoksiin aina niin vahvasti ja myös tähän lähestyvään elämänmuutokseen ja kaikkeen muuhun, mitä hänen elämässään tapahtuu. Tämä 3-vuoden ikä on todella muutoksen täytteistä aikaa sekä fyysisesti että psyykkisesti lapselle ja olemme yrittäneet parhaamme mukaan tukea tätä kehittymisprocessia, mikä tietenkin tuo mukanaan pahimman uhmaiän!
Välillä ei meinaa voimat riittää kun itse tarvisi päiväunet, jotta jaksaisi touhuta koko päivän ja poika ei malta enää nukkua.. ja sitten illat on todella kiukuntäytteisiä ja raskaita koko perheelle!
Nyt olisi raskausviikot 35+4 menossa ja masuni on juuri samoissa mitoissa kun esikoisen kanssa ja hyvin jakselen tällä masulla liikkua ja touhuta vielä!
Kovaa jo odotetaan uutta tulokasta, vaikka se tuntuukin jotenkin niin epätodelliselta vieläkin!
Vauva on todella kova liikkumaan ja räpiköi menemään masussa, niin että tuntuu että tulee pian läpi.. samalla vauva tuntuu läheisemmältä kun se liikuttaa jalkojaan ja käsiään kosketuksesta <3

Kesää ja masun kasvattamista

Heips pitkästä aikaa!

Noin 10 viikkoa jäljellä

Kiireistä aikaa taas!
Ollaan oltu esikoisen kanssa paljon kahdestaan nyt, kun mies on ollut pelireissuilla ja päivät menny touhujen parissa.
Hieman on vauvamasu alannut painamaan rakkoa öisin ja nukun hunonosti, mutta luin että se kuuluu asiaan, että juuri näihin aikoihin raskaudesta nukkuu huonommin. Nyt en stressaa niin paljon yöunista, vaikka aamuisin väsyttääkin aikalailla.
Olen nimittäin kärsinyt unettomista öistä aikaisemmin ja pelkään välillä että se vaiva tulee takaisin!
Aivan mahtavaa kun on ollut kunnon kesää jo näin alusta :)
Tänään tosin on kylmempi, mutta saapahan ainakin asunnon tuuletettua välillä.

Huomenta!
Vietimme äitienpäivää jo eilen, koska tänään miehellä on kova peli illalla, joten pitää keskittyä, keskittyä ja keskittyä! Jos tulee voitto, voi sarjakärki olla heidän joukkueen :)

Meillä oli ihana päivä eilen.
Poika oli tehny niin hienon äitienpäivälahjan päiväkodissa ja sitten sain myös niitä kauan odotettuja ruusuja ;)

Illalla pyöräilimme kaikki pojan mumman ja papan luo syömään kakkua ja oli todella onnistunut ja kiva päivä.
Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan!

ps. Ens äitienpäivänä sitä taidetaankin olla jo tupla-äiti <3

Makeanhimo ja huonoäiti fiilis

Äsken söin kaksi tämmöistä wiineriä.. ostin myös rahkapiirakka-ainekset ja valmiin lettutaikina- jauheen.. Jostain kumman syystä tekee mieli kaikkea makeaa nyt, vaikka en todellakaan saisi syödä liikaa sokeria.

Ajattelin mennä tuohon meidän terassille lukemaan tenttiin, kun aurinko paistaa niin ihanasti.
Motivaatio on hieman kateissa, vaikka nyt on ensimmäistä kertaa, ihan oikeasti kiire kouluhommien kanssa!

Varjopuoli äitiydessä ja kasvattamisessa

Olen keräillyt itseäni henkisesti koko alku viikon. Sunnuntaina siskon tyttö oli meillä kylässä, hän on samanikäinen kuin esikoisemme, eli täyttää kolme nyt keväällä. Poikani  innostui tekemään kiusaa sekä äitille että serkkutytölle.. hän harjasi tytön hiusia vessaharjalla ja levitti kukkamultaa noin parvekelaatikollisen meidän sänkyyn. Olin niin raivoissani pojallemme ja huusin hänelle kurkkusuorana ja salamat löi silmissä.. kun tilanne oli ohi, minulle tuli aivan hirveän huono omatunto siitä että huusin ja raivosin pojalle. En päässyt siitä millään yli, ja vielä tänään tunnen syyllisyyttä tästä.
Oma äitini yritti lohduttaa, että ei ne lapset mene siitä rikki vaikka niille suuttuukin kovaa joskus ja anoppikin sanoi että olen tosi hyvä äiti jnp. niinkuin oikeasti olenkin.. mutta jotenkin asia jäi kuitenkin vaivaamaan, eikä syyllisyys päästä irti :(
Kyllähän lapset tarvitsevat rajoja ja kuria tietyissä määrin, mutta on niin vaikeaa tietää kuinka kovaa saa suuttua ja huutaa, ilman että se menee yli..
Selkeästi menin itse yli oman rajani, koska tuntuu tältä.
Ens kerralla tietää että pienempikin toru riittää, ettei jää paha mieli kenellekään!

Rv. 25+1
Viime päivinä on supistellut aika kovaa, ja olen joutunut hieman hiljentämään vauhtia. tylsää, minä kun tykkään puuhailla kaikkea, varsinkin nyt kun kevät tulee!
Ultrassahan ei selvinnyt kumpi meille on tulossa, mutta jotenkin on vahva tunne siitä että olisi tyttö.. ollaan jo ostettu pari vaaleanpunaista vaatetta, varmuuden vuoksi! Voihan ne sitten antaa lahjaksi jollekin jos tulee poika.
Kummatkin on kyllä yhtä tervetulleita <3
mietin vaan joskus sitä, kuinka kävisi vielä toisen pojan kanssa, ja voiko rakkautta riittää vielä toiselle pojalle, kun tämä ensimmäinen on niin sydämenvalloittaja.. No tottakai, sitä rakastaa kaikkia lapsi yhtä paljon, mutta kaikkia kummallisia ajatuksia tulee, kun kaikki on taas ihan uutta.
Eilen illalla tunsin ihan selkeästi nukkumaan mennessä vauvan liikkeet ja kun laitoin käden siihen kohdalle hän liikutteli jalkaa/kättä sitä myöten.. tuli niin ihanan rakastunut olo! Olen kaivannut juuri näitä hetkiä kun liikkeet tuntuu vatsassa ja tietää että siellä on pieni vauva, jota ei kuitenkaan tunne vielä ollenkaan!
Anoppi on myös vahvasti sitä mieltä, että tyttö tulee, ja hänkin on jo ostellut jotain tytölle.. hän oli kanssani ultrassa, kun mies ei päässyt ja silloin ultraaja veikkasi tyttöä, mutta ei nähnyt selvästi.
Paras ystäväni sai tytön maaliskuussa, joten jo syksyllä saamme kummatkin nauttia vauva-arjesta.
Nyt alan toden teolla odottaa uutta tulokasta, kun kouluasiatkin hiljenee ja saa aikaa keskittyä tulevaan.
Tänään emme taida mennä esikoisen kanssa futismatsiin, kun viime kerta oli niin epäonnistunut.. hän ei malta katsoa peliä ja yrittää kentälle isin kans potkimaan..eikä ymmärrä miksei saa mennä!..
Esikoinen on aina ollut sellainen, että stressaantuu ihmismassoissa ja menee kuin päätön kana.
Jospa sisko ja hänen tyttönsä tulisi illemmalla käymään!:)

Ollaan suunnittelemassa pojalle uutta sänkyä.. hän nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta pian olisi kyllä hyvä aika vaihtaa isompaan.. mahtuisi itsekin sinne makoilemaan, kun luetaan iltasatuja ;)
Minulla oli pienenä todella vanha ja arvokas, puinen sohvasänky, jossa nukuin ja ajattelimme kunnostaa tämän pojalle. Pitäisi ensin vaan saada se kunnostettua jossain. Suunniteltiin, että vietäisiin se sellaiseen verstaaseen/työpajaan, jos heillä vain on aikaa kunnostaa se siellä! Tekisin sen mielelläni itsekin, mutta nyt kun on näitä supistuksia ja pitää ottaa rauhallisemmin, tämä voisi olla helpompi ratkaisu.