Kuulumiset rv 35+4

Heips!

Tein nyt kesän aikana vielä yhden koulukurssin, eli tenttasin kotona, lukemalla yhden kirjan aiheesta "Dynamisk utvecklingspsykologi", eli suoraan kännettynä Dynaaminen kehityspsykologia. Oli aika vaikeaa, mutta sitten kun pääsin siihen jotenkin sisään, aiheesta tulikin tosi mielenkiintoinen. Kirjoitin 10 sivua ja neljästä eri aihepiiristä, joiden otsikot keksin itse kirjan perusteella ja täytyy sanoa että melkoinen urakka oli, kun esikoinen on ollut kotona koko kesän, joten en ole voinut tehdä sitä kuin kerran viikossa, kun mies on ollut vapaalla.
Nyt toivotaan että pääsen kurssista läpi ja saan pisteet kotiin :)
Sitten olisin suorittanut yhteensä 84 opintopistettä ensimmäisen vuoden aikana, mikä olisi paljon yli tavoitteeni, koska tarkoitus oli ottaa ihan rennosti ilman paineita, niinkuin teinkin, mutta silti sain pisteitä kerättyä melko reippaasti!
Ollaan nyt viime päivinä järjestelty kotia uutta tulokasta varten.
Esikoinen sai "ison pojan vaatekaapin" ja vauvan vaatteet sai hänen lipastonsa. Poika sai myös uuden sängyn

ja luopui pinnasängystään, vaikka hieman valittelikin että on sänkyä ikävä :/
Illat ja yöt ovat olleet hieman levottomia, koska esikoispoika reagoi muutoksiin aina niin vahvasti ja myös tähän lähestyvään elämänmuutokseen ja kaikkeen muuhun, mitä hänen elämässään tapahtuu. Tämä 3-vuoden ikä on todella muutoksen täytteistä aikaa sekä fyysisesti että psyykkisesti lapselle ja olemme yrittäneet parhaamme mukaan tukea tätä kehittymisprocessia, mikä tietenkin tuo mukanaan pahimman uhmaiän!
Välillä ei meinaa voimat riittää kun itse tarvisi päiväunet, jotta jaksaisi touhuta koko päivän ja poika ei malta enää nukkua.. ja sitten illat on todella kiukuntäytteisiä ja raskaita koko perheelle!
Nyt olisi raskausviikot 35+4 menossa ja masuni on juuri samoissa mitoissa kun esikoisen kanssa ja hyvin jakselen tällä masulla liikkua ja touhuta vielä!
Kovaa jo odotetaan uutta tulokasta, vaikka se tuntuukin jotenkin niin epätodelliselta vieläkin!
Vauva on todella kova liikkumaan ja räpiköi menemään masussa, niin että tuntuu että tulee pian läpi.. samalla vauva tuntuu läheisemmältä kun se liikuttaa jalkojaan ja käsiään kosketuksesta <3

Kesää ja masun kasvattamista

Heips pitkästä aikaa!

Noin 10 viikkoa jäljellä

Kiireistä aikaa taas!
Ollaan oltu esikoisen kanssa paljon kahdestaan nyt, kun mies on ollut pelireissuilla ja päivät menny touhujen parissa.
Hieman on vauvamasu alannut painamaan rakkoa öisin ja nukun hunonosti, mutta luin että se kuuluu asiaan, että juuri näihin aikoihin raskaudesta nukkuu huonommin. Nyt en stressaa niin paljon yöunista, vaikka aamuisin väsyttääkin aikalailla.
Olen nimittäin kärsinyt unettomista öistä aikaisemmin ja pelkään välillä että se vaiva tulee takaisin!
Aivan mahtavaa kun on ollut kunnon kesää jo näin alusta :)
Tänään tosin on kylmempi, mutta saapahan ainakin asunnon tuuletettua välillä.

Huomenta!
Vietimme äitienpäivää jo eilen, koska tänään miehellä on kova peli illalla, joten pitää keskittyä, keskittyä ja keskittyä! Jos tulee voitto, voi sarjakärki olla heidän joukkueen :)

Meillä oli ihana päivä eilen.
Poika oli tehny niin hienon äitienpäivälahjan päiväkodissa ja sitten sain myös niitä kauan odotettuja ruusuja ;)

Illalla pyöräilimme kaikki pojan mumman ja papan luo syömään kakkua ja oli todella onnistunut ja kiva päivä.
Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan!

ps. Ens äitienpäivänä sitä taidetaankin olla jo tupla-äiti <3

Makeanhimo ja huonoäiti fiilis

Äsken söin kaksi tämmöistä wiineriä.. ostin myös rahkapiirakka-ainekset ja valmiin lettutaikina- jauheen.. Jostain kumman syystä tekee mieli kaikkea makeaa nyt, vaikka en todellakaan saisi syödä liikaa sokeria.

Ajattelin mennä tuohon meidän terassille lukemaan tenttiin, kun aurinko paistaa niin ihanasti.
Motivaatio on hieman kateissa, vaikka nyt on ensimmäistä kertaa, ihan oikeasti kiire kouluhommien kanssa!

Varjopuoli äitiydessä ja kasvattamisessa

Olen keräillyt itseäni henkisesti koko alku viikon. Sunnuntaina siskon tyttö oli meillä kylässä, hän on samanikäinen kuin esikoisemme, eli täyttää kolme nyt keväällä. Poikani  innostui tekemään kiusaa sekä äitille että serkkutytölle.. hän harjasi tytön hiusia vessaharjalla ja levitti kukkamultaa noin parvekelaatikollisen meidän sänkyyn. Olin niin raivoissani pojallemme ja huusin hänelle kurkkusuorana ja salamat löi silmissä.. kun tilanne oli ohi, minulle tuli aivan hirveän huono omatunto siitä että huusin ja raivosin pojalle. En päässyt siitä millään yli, ja vielä tänään tunnen syyllisyyttä tästä.
Oma äitini yritti lohduttaa, että ei ne lapset mene siitä rikki vaikka niille suuttuukin kovaa joskus ja anoppikin sanoi että olen tosi hyvä äiti jnp. niinkuin oikeasti olenkin.. mutta jotenkin asia jäi kuitenkin vaivaamaan, eikä syyllisyys päästä irti :(
Kyllähän lapset tarvitsevat rajoja ja kuria tietyissä määrin, mutta on niin vaikeaa tietää kuinka kovaa saa suuttua ja huutaa, ilman että se menee yli..
Selkeästi menin itse yli oman rajani, koska tuntuu tältä.
Ens kerralla tietää että pienempikin toru riittää, ettei jää paha mieli kenellekään!

Rv. 25+1
Viime päivinä on supistellut aika kovaa, ja olen joutunut hieman hiljentämään vauhtia. tylsää, minä kun tykkään puuhailla kaikkea, varsinkin nyt kun kevät tulee!
Ultrassahan ei selvinnyt kumpi meille on tulossa, mutta jotenkin on vahva tunne siitä että olisi tyttö.. ollaan jo ostettu pari vaaleanpunaista vaatetta, varmuuden vuoksi! Voihan ne sitten antaa lahjaksi jollekin jos tulee poika.
Kummatkin on kyllä yhtä tervetulleita <3
mietin vaan joskus sitä, kuinka kävisi vielä toisen pojan kanssa, ja voiko rakkautta riittää vielä toiselle pojalle, kun tämä ensimmäinen on niin sydämenvalloittaja.. No tottakai, sitä rakastaa kaikkia lapsi yhtä paljon, mutta kaikkia kummallisia ajatuksia tulee, kun kaikki on taas ihan uutta.
Eilen illalla tunsin ihan selkeästi nukkumaan mennessä vauvan liikkeet ja kun laitoin käden siihen kohdalle hän liikutteli jalkaa/kättä sitä myöten.. tuli niin ihanan rakastunut olo! Olen kaivannut juuri näitä hetkiä kun liikkeet tuntuu vatsassa ja tietää että siellä on pieni vauva, jota ei kuitenkaan tunne vielä ollenkaan!
Anoppi on myös vahvasti sitä mieltä, että tyttö tulee, ja hänkin on jo ostellut jotain tytölle.. hän oli kanssani ultrassa, kun mies ei päässyt ja silloin ultraaja veikkasi tyttöä, mutta ei nähnyt selvästi.
Paras ystäväni sai tytön maaliskuussa, joten jo syksyllä saamme kummatkin nauttia vauva-arjesta.
Nyt alan toden teolla odottaa uutta tulokasta, kun kouluasiatkin hiljenee ja saa aikaa keskittyä tulevaan.
Tänään emme taida mennä esikoisen kanssa futismatsiin, kun viime kerta oli niin epäonnistunut.. hän ei malta katsoa peliä ja yrittää kentälle isin kans potkimaan..eikä ymmärrä miksei saa mennä!..
Esikoinen on aina ollut sellainen, että stressaantuu ihmismassoissa ja menee kuin päätön kana.
Jospa sisko ja hänen tyttönsä tulisi illemmalla käymään!:)

Ollaan suunnittelemassa pojalle uutta sänkyä.. hän nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta pian olisi kyllä hyvä aika vaihtaa isompaan.. mahtuisi itsekin sinne makoilemaan, kun luetaan iltasatuja ;)
Minulla oli pienenä todella vanha ja arvokas, puinen sohvasänky, jossa nukuin ja ajattelimme kunnostaa tämän pojalle. Pitäisi ensin vaan saada se kunnostettua jossain. Suunniteltiin, että vietäisiin se sellaiseen verstaaseen/työpajaan, jos heillä vain on aikaa kunnostaa se siellä! Tekisin sen mielelläni itsekin, mutta nyt kun on näitä supistuksia ja pitää ottaa rauhallisemmin, tämä voisi olla helpompi ratkaisu.

Raskausajan ruokailut ja liikunnat

Heips!

Karkkilakko tyssäsi jo 3 päivän jälkeen..
Kauppaan oli tullut uusia karkkipusseja, joten en voinut vastustaa kiusausta maistaa niitä!

Huomasin että aamuliikunta on todella tärkeää minulle, että vatsa ei olisi "huono" päivisin.. eli jos aamusta asti istun tekemässä kouluhommia koneella, vatsani tulee kovaksi, kiristäväksi möltiksi koko päiväksi..ihan sama mitä syön päivän aikana.
Jos esim. vien esikoisen pyörällä päiväkotiin, tai sitten teemme aamulla reippaan kävelylenkin, päiväni on pelastettu masun suhteen.
Eilen oli pakko tehdä kouluhommia koko aamupäivän ja vatsaa kiristi ja kipristi, loppu päivän ja oli niin tukala olla.

Tässä on sellainen aika hyvä päivänkulku, liikunnan ja ruokailun suhteen:
Normi-päivä

Aamulla kello 8.00:
-lasillinen vettä herätessä
-kahvia ja paahdettu kokojyväleivän-pala + voi ja juusto
-monivitamiinit+maitohappobakteerit tuoremehun kera

-esikoinen pyörällä hoitoon, tai vapaapäivänä noin. 30min reipas kävelylenkki+30min ulkoilua esikoisen kanssa.
-kouluhommia, (vapaapäivänä en tee kouluhommia tässä, vaan leikimme esikoisen kanssa)

Päivällä kello 12:
-Lounas, täysjyvä riisiä ja kanaa, jota yleensä valmistan padassa kasvisten kera, voi myös olla täysjyvä pastaa ja muuta tuoretta lihaa esim.possua
-kourallinen pähkinöitä
-pikku jälkiruoka-herkku, esim. mustikkapiirakan pala
-vettä juomaksi

-pikku huili ja opiskelua taas

Kello 15:
-Uusi annos lämmintä ruokaa, yleensä sama kuin lounas
-pyörällä hakemaan esikoista päiväkodista
-ulkoilua noin kello 17 asti

Kello 18-19
-pikku iltapala, esim. mansikka/mustikkakeittoa ja hedelmiä, joskus näkkileivän kera

Tämä on minun päivärutiini ulkoilun ja ruokailun suhteen, nyt raskauden aikana.
Syön siis yleensä tuon päivällisen jo kello 15 aikaan, ennen muita perheenjäseniä, koska kova nälkä yllättää jo silloin. Jos meillä on vapaapäivä esikoinen syö välipalan tässä samalla.
Sitten ulkoilemme kunnes on esikoisen päivällisaika 17 jälkeen.
Iltaisin yritän olla syömättä hirveästi, tankkaan päivän aikana, jotta jaksan päivän askareet ja illat otetaan sitten leppoisasti perheen kesken, olohuoneessa leikkien ja rentoutuen.

Päivän aikana yritän myös tehdä lihaskuntoa, ihan sisällä jumppaillessa, esim. kahvakuulalla tai perus erilaisia lihasliikkeitä.
Tämän teen yleensä opiskelun ohella ennen lounasta.. tai sitten illalla.

Uuden blogin korkkaus

Heippa!

Aloitetaanpas tämä uusi blogi sitten oikein kunnolla!
Nyt mennään siis raskausviikolla 24 ja elokuun puolessa välissä, olisi uuden tulokkaan laskettu aika.
Olen tähän asti voinut todella hyvin, enkä niin paljon ole edes ehtinyt keskittyä tähän raskauteen, kaiken muun hälinän keskellä.
Nyt on pian tämän kauden opiskelut opiskeltu, mutta pääsin vielä ensi kuussa yhdelle todella, todella mielenkiintoiselle kurssille, ja punnitsen tässä vaihtoehtoja ja sitä riittääkö aika ja voimat vielä käydä tämä yksi kurssi..
vai pitäisikö säästää jotain vielä siihen, kun palaan taas opiskelemaan?
Kyseiseen kurssiin kuuluu ryhmätyö ja nämä ovat niin hankalia perheelliselle, ja aiheuttavat aikamoisen stressin minulle.. varsinkin nyt kun yksi ryhmätyö meni pieleen oksennustaudin takia, ja meinasin menettää koko kurssin opintopisteet.. onneksi tämä luennoitsija oli ainut inhimillinen tyyppi tähän mennessä.. ja lupasi minulle kyseiset pisteet, vaikka en työtä päässyt esittämäänkään!

Miehellä alkaa kausi nyt ja hän tulee olemaan paljon pelireissuilla tästä eteenpäin,syksyyn asti, joten joudun ehkä perumaan tuon viimeisen kurssin kuitenkin!

Tänään oli neuvola, ja taas oli opiskelija vastassa.
Ymmärrän että heidänkin pitää saada harjoitella tulevaa työtä, mutta ehkä ei kuitenkaan ole niin reilua että joka kerta on eri tyyppi vastassa.. ja kaikki henkilökohtaiset asiat pitää käydä läpi, aina uudestaan eri ihmisen kanssa.
Joskus tämä olisi ihan ok, mutta ei tosiaan joka neuvolakäynnillä..
Kaikki oli kuitenkin hyvin, raudat oli noussu, paino vain vähän ja vauva liikkui hienosti!
Olen yrittänyt pitää itseäni kunnossa nyt, jumppaamalla ja lopetin jopa jokapäiväisen karkinsyönnin, ja tänään on JO neljäs päivä ilman karkkia, jee! :) olen hirveä karkkiaddikti, enkä yleensä pärjää päivääkään ilman!